KUKA VASTAA SUOMEN ENERGIAPOLITIIKASTA?

KUKA VASTAA SUOMEN VENÄJÄN LOGISTIIKASTA?

SÄHKÖPULA UHKANA, KULJETUKSET JUMISSA.

Suomessa kuluu sähköä yhä enemmän. Se tiedetään.
Tehtiin lisäydinvoiman rakentamispäätös ja Lipposen liturgiat päälle.

Siitä huolimatta väitämme, että Suomen omavarainen, monipuolinen energiahuolto on laiminlyöty. Tästä kertoo tämänhetkinen tilanne kivihiiltä käyttävissä voimaloissamme, jotka on otettu salamavauhtia käyttöön selvitäksemme lisääntyvästä energiatarpeesta. Poliittisiin ja taloudellisiin tarkoitusperiin perustuva kivihiilen mustamaalaminen näkyy tällä hetkellä energiatuotannon räikeänä paniikkina. Energiayhtiöt yrittävät epätoivoisesti ostaa kivihiiltä hintaan mihin hyvänsä, asiassa on vain yksi mutta. Merikuljetuksiin Suomen jääolosuhteisiin soveltuvia laivoja ei ole tähän hätään mistään saatavilla. Kivihiiltä toimitetaan Suomeen pääosin Venäjältä ja Puolasta meriteitse laivoilla.

Kuljetuslogistiikka on rakennettu kuin saareen

Ihmettelemme miksi Suomen kuljetuslogistiikka on rakennettu kuin saareen ? Mikäli merikuljetuksissa on syystä tai toisesta häiriöitä, olemme pulassa! ja tällä hetkellä niinkin vakavan asian suhteen kuin sähkön- ja lämmöntuotanto.

Yrityksemme toi kivihiiltä Venäjältä Suomeen rautateitse vuosina 1995-1996. Omalla kustannuksellamme ja itse Siperiasta Suomeen luomillamme toimivilla rautatieyhteyksillä, jotka todistimme toimituksilla. Mielestämme toimivat rautatieyhteydet hiilikaivoksiin sopisi logistisesti loistavasti Suomen energiateollisuudelle ja nimenomaan tasapainottamaan merikuljetusten riskejä. Meillä on jopa erikoisasema kilpailijamaihin verrattuna saman raideleveyden ansiosta esim. paljon enemmän kivihiiltä polttavaan Tanskaan verrattuna. Miksei tätä etua käytetä hyväksi ?

Venäläiset kaivosyhtiöt tukivat hankettamme. Saimme erittäin hyvälaatuista hiiltä rautateitse Suomeen. Venäjällä nähtiin, että suorat rautatieyhteydet 5000 km takaa hiilikaivoksilta olisivat logistisesti järkevin tapa toimittaa hiili Suomen voimaloille

Mielestämme on turha purkaa hiiltä viimeisten satojen kilometrien merikuljetusten aikaansaamiseksi Viipurissa tai Pietarissa; lastata laivaan, ajaa laivalla muutama sata kilometriä ja purkaa jälleen kasaan suomalaisessa satamassa ja pahimmissa tapauksissa vielä ajetaan hiili satamasta kuorma autolla voimalaan.

Kenellä on varaa moiseen aikaa ja resursseja syövään vatkaukseen ?

Vastaamme: Suomen energiasioista ja Venäjän kuljetuksista vastaavilla ministeriöillä ja energiaa tuottavalla teollisuudella esim; Fortum, PVO, ja suurimpien kaupunkien energialaitoksilla.

Luomamme suoriin rautatiekuljetuksiin perustuva ja Venäjän tukema kuljetusmalli tyrmättiin Suomessa. Syitä oli monia, mm:
" hiili on epäilyttävän halpaa "
" miten satamiemme kävisi ",
" hiilen purkaminen rautatievaunusta hankalaa " jne…
Kaiken lisäksi hiilen ominaisuudet, kuten lämpöarvo ja päästöarvot pysyivät suorissa rautatiekuljetuksissa parempina määränpäässä verrattuna merikuljetuksiin. Näin Suomi aliarvioi Venäjällä kehitettyä kivihiilen tuotekehitystä. Tämäkin on tärkeä yksityiskohta, koska hiilen arvo määräytyy lämpöarvon ja hiilen päästöarvojen mukaan.

Asia täytyy nostaa esimerkkinä esiin viimeistään nyt, kun harrastettu lyhytnäköinen energiapolitiikka on kriisissä.

Julkisuudessa paljon esiintyvien muidenkin Venäjä-logistiikkaan liittyvien ongelmien takia väitämme: Suomessa Venäjän kuljetuksiin liittyvä politiikka on kriisissä, jonka tuloksena lopullinen kärsijä on elinkeinoelämä ja suomalainen kuluttaja.

Vallitsevaa politiikkaa voisi kuvailla sanalla " labyrinttipolitiikka ";
törmäillään sokkona kulmista kulmiin, kunnes ei tiedetä ollaanko menossa vai tulossa,
eikä ulospääsyä enää löydetä.

Herää kysymys: Mikä Suomelta on Venäjän kanssa yleisemminkään onnistunut viime aikoina ? Onko ns. jatkuva " jähnääminen " tarkoituksenmukaista politiikkaa ?

Nyt kivihiiltä kuitenkin käytetään, kaikesta propagandasta ja kovasta verotuksesta huolimatta sähkön –ja lämmön tuotantoon.

Syynä täytyy olla se, että kivihiilen hyötysuhde on niin hyvä, että tuotanto on kannattavaa. Tästä seuraa kysymys: Kun sitä kerran maailmalta ostetaan ja hankitaan vielä miljoonia tonneja, miksei hankintoja voida tehdä järkevimmillä mahdollisella käytettävissä olevalla tavalla: Rautateitse suoraan kaivokselta suoraan voimalaan ? hankintatilanteessa painottaen hiilen laadun kautta päästöjä ja kuljetuslogistiikkaa. Tämä, jos mikä, on kansantaloudellisesti perusteltua, niin talouden kuin luonnon kannalta. Koska olemme suorastaan tyrkyttäneet edellä mainittua Suomelle edullista vaihtoehtoa tuloksetta vuodesta 1995 seuraa päätelmä: ministeriöiden ja valtion energialaitosten johdossa ilmenee vakavaa piittaamattomuutta yhteisten asioidemme hoidosta.

Tiedetään, että kansa maksaa, tällä kertaa sähkölaskua.

Anita Jokinen, toimitusjohtaja